Yöllisiä ajatuksia
Niin justiinsa. Niin ne sitten alkoivat kuumat aallot sytojen myötä. Olin minä niistä kuullut ”isoilta tytöiltä”, mutta ei niiden nyt vielä olis tarvinnut tulla. Ei varsinkaan yöllä. Ainahan minä olen sänkyjumpasta pitänyt, mutta en kyllä tällaisesta; kuuma aalto tulee ja eiku peitto pois ja sitten kohta tulee kylmä ja eiku peitto päälle ja tätä rataa jatkuu muutama kerta. Ja siinä touhatessa uni karkaa. Sitten sitä tuijotetaan taivasta ja puita ja pohjantähteä ja käännytään kyljeltä toiselle. Ja huokailua. Mies nukkuu vieressä. Kuuntelen hänen hengitystään mikä on kylläkin rauhoittavaa ja turvallista kuunnella. Kuorsaakin välillä vaikka sitä ei myönnäkään.
Kohta alkaa pännimään kun unesta ei ole tietoakaan . Kyllä se nukkumasa sais jo tulla. Tule nyt, ole kiltti ennen kuin piristyn ihan liikaa. . Mutta ei sitten kun ei. Jos kokeilis mindfullnesia. Ei tepsi tällä kertaa. Ja taas tulee kuumia aaltoja ja jumppahetki. Jos seuraavaksi vähän mietin ja kirjoitan. Ajattelen mukavia. Ei nyt parane hermostua. Sitten se uni ei ainakaan tule. Jos käväisis vessassa ja lasi vettä. Ja taas mukavia ajatuksia. Ja sitten vähän juttelen vielä enkeleiden kanssa ihan hiljaa vaan etten miestä herätä. Ja taas kyljen kääntöä. Kyllä se uni sieltä vielä tulee ennen aamua, lohduttelen itseäni. Jos jotain hyvää, niin eipähän tarvitse aamulla herätä aikaisin töihin. Miten ihmeessä sitä sitten pysyy selväpäisenä kun valvotun yön jälkeen pitää töitäkin tehdä, kysyn vaan?!! Täytynee kyllä myöntää, että kyllähän tuo sisäinen kello herättää jo ennen kasia vaikkei töihin tarvitse lähteä. Joskus sitä haaveili, että voi kun sais aamulla nukkua, mutta kun ei niin ei. Ja kyllähän tuo vessakin vielä kutsuu ennen aamua. Illan vedenjuonti kostautuu, mutta ei haittaa. Vettä pitää juoda jotta aineenvaihdunta pelittää. Voi jummi kun alkaa olemaan mummu juttuja. No, mummuhan minä olenkin:).
Vielä minä ihan lopuksi sanon, että kyllä nämä kuumat aallot on ihan syvältä. Tarviiko niitä nyt yöllä tulla ja kuinka monta vuotta näitä pitää kärsiä kysyn minä?!! Voi meitä naisia. Eikä noissa menkoissa ole jo riittävästi kärsittävää?!! Ei parane miesten ihmetellä jos me naiset ollaan välillä vähän väsyneitä ja ei aina ihan naurata. Pääsääntöisestihän me naiset ollaan kyllä niin ihania ja rakastettavia eikä meitä yhdet jos toisetkaan aallot ja valvotut yöt kaada. Vähän saa kuiteski välillä marmattaa. Me naiset ollaan myös kärsivällistä sorttia, mutta silläkin on rajansa. Nyt se nukkumasa tänne niin kuin olis jo!!! Muutoin ei aamulla kunnian kukko laula ja kellään ei ole mukavaa. No, hissukseenhan tuo mies töihin pakenee ja itsekseen sitä saa kiukutella ja kirota peilikuvaansa. Hetken vaan ja sitten helpottaa. Kyllä se siitä kun saa kahvia ja jos vielä aurinkokin paistaa niin elämä hymyilee. Nyt minä aion kyllä nukahtaa ja katsella kauniita unia.
Ja niin koitti uusi päivä ja sininen taivas ja auringonpaiste ja linnunlaulu. Ja nukuttuakin tuli ja katseltua ihan mukavia unia. Ja olokin tuntuu ihan pirteältä. Tästä tulee hyvä päivä:)
