Yhteenvedon aika

Vuosi 2016 muutti elämäni täysin. Nyt voisi sanoa, että hyvään suuntaan tai voisiko paremminkin  sanoa, että parempaan suuntaan. Onhan minun elämäni aikaisemminkin ollut hyvää, mutta nyt vielä parempaa. Tämä vuosi pysäytti minut ja auttoi näkemään entistä paremmin itseeni ja ympärilleni. Mikä on tärkeää ja merkityksellistä ja mikä vähäisempää. Tärkeää olen minä ja minun elämäni sekä minulle rakkaat ihmiset. Kun voin itse hyvin , vaikuttaa se läheisiinikin.  Tämän vuoden aikana olen oppinut, että ilo ja onni syntyy pienistä asioista ja yhteisistä hetkistä ystävien kanssa. Ja onnellisuus syntyy minussa näissä hetkissä. Ystävyys lämmittää ja synnyttää säteitä sydämeen ja antaa siivet,  poistaen   raskaat taakat harteilta. Tämä edellyttää sitä, että on avoinna vastaanottamaan ja antamaan sekä huolehtimaan ystävistään. Minä olen tänä vuonna saanut huolenpitoa ystäviltäni. He ovat kulkeneet rinnallani ja tukeneet minua heikkoina hetkinä. Toivon, että pystyn olemaan heille yhtä hyvänä tukena kun he tukea tarvitsevat. Opin myös tänä vuonna, että ei minun tarvitse olla vahva. Ystävät hyväksyvät minut heikkonakin. Opin myös sen, että en saa vaatia ihmisiltä sitä,  mihin he eivät ole kykeneväisiä. Eivät he tee sitä pahalla, niin haluan uskoa. Vakava sairaus koskettaa myös omaisia ja ihmiset reagoivat eritavoin, mutta olipa tapa mikä hyvänsä, ei se heistä ihmisinä tee huonoja. Meille on annettu voimavaroja ja vahvuuksia eri tavoin.

Tänä päivänä olen onnellinen. Minulla on oma koti, työ, rakkaat ystävät ja läheiset sekä mökki saaressa. Minä olen onnenplikka.  Minä olen tähän mennessä selviytynyt rintasyövästä. Elän ja nautin joka hetkestä. En murehdi eteenpäin, miksi murehtisin? Nyt on nyt ja hyvä näin. Tämän vuoden viimeisenä kirjoituksena haluan lopuksi erityisesti kiittää ystäviäni saaressa, jotka ovat minua tukeneet sekä ystäviäni Leilaa, Liisaa ja Vesaa, työkavereitani , jotka ovat minulle erityisen rakkaita( tiedätte kyllä ketä tarkoitan). Ylitse kaiken on siskoni Kirsi. Sanat eivät riitä sitä kertomaan kuinka tärkeä ihminen hän on minulle lasten jälkeen. Hän soitti minulle joka päivä ja kysyi vointejani. Hän pyysi minua luokseen ja oli kanssani mökillä ja järjesti vapaa päiviä, jotta voisi olla tukenani. Sanoisin, hän on enkelini maan päällä. Kiitos rakas sisko.

Hyvät ystävät, Hyvää Uutta Vuotta 2017. Tehkäämme yhdessä siitä hyvä vuosi ja olkaamme edelleen hyviä toisillemme. Annetaan ystävyyden säteiden lämmittää meitä ja muita. Olette rakkaita minulle.

 

Kommentoi



Ei kommentteja.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi