Selviytymissuunnitelma
Tiedättehän, että suuretkin sotasankarit ovat voittaneet sotia tehdessään hyviä strategioita; ennakointi, puolustus ja hyökkäys ja tarvittaessa peräytyminen. Minun tapauksessani uskoisin , että peräytyminen tarkoittaa muutaman päivän makuuta väsymystilassa ja särkyjen voittamista ja jälleen voimia keränneenä kohti uusia koitoksia. Luulisin? Tämä ”syöpäsota” voitetaan.
No, mitä minun selviytymissuunnitelmani voisi pitää sisällään? Kirjoittaminen ja itsensä tutkiminen, no vähän siinä sivussa muidenkin tutkimista.
Päiväkirja. Päivittäin niitä näitä, ajatuksia ja tekoja, mitä sitten mielen päällä onkaan juuri nyt.
Hoitokirja. Mitä, missä ja milloin ja kuka ja ketkä. Nyt kun opettelen olemaan potilaan roolissa on aikaa tarkkailla. Kohtaamisesta on kyse ja miten se kokemus hyvästä kohtaamisesta antaakin voimia kohdata lisää uusia ei niin kivoja asioita. Esimerkki: Istun käytävällä ja odottelen kutsua tutkimushuoneeseen. Kiireisiä ihmisiä tulee ja menee ohitseni. Jännittää. Näppäilen kännykkää, tuota turvakapinetta. Ovi aukeaa. Kuulen nimeni ja ystävälliset kasvot katsovat minua kutsuvasti. Hymyilee rohkaisevasti, kertoo mitä tapahtuu ja osaa asiansa. Siinä samalla höpötellään niitä näitäkin. Taputtaa kenties olalle ja jopa halaakin. Tuntuu, että tuo ihminen ihan oikeasti välittää miltä minusta tuntuu ja haluaa tsempata eteenpäin. Tunnen , että tuo ammattilainen, ihminen on läsnä minun kanssani.
Kuka minä olen ja mitä minä tahdon päiväkirja. Nyt kun sitä aikaa on ja on pudonnut arkisesta oravan pyörästä, niin väkisinkin alkaa pohdiskelemaan, miten sitä loppuelämänsä haluaa elää kunhan ensin taivaltaa tämän sivupolun. Niinhän nuo viisaat ovat todenneet, että kriisit vievät eteenpäin ja avaavat uusia ovia ihmisen elämään. Jospa vuoden päästä sitten yhtä kokemusta viisaampana on ihmisenäkin kasvanut ja kehittynyt. Ja oppinut hieman enemmään ajattelemaan itseään.
”Veetutus” kirja. Ystäväni kannusti minua kirjoittamaan ylös niitä negatiivisiakin ajatuksia. Niitäkin kun ihan varmasti tulee ja on jo tullutkin. Ei siis pelkällä positiivisuudella ratsasteta kohti auringonlaskua.
Kalenteri. Oikea seinäkalenteri. Se tulee olemaan minun raamattuni. Koska pitää mennä minnekin. Koska ottaa mitäkin lääkkeitä. Koska on ne kriittiset päivät, kun tuo pelottava tulehdus voi iskeä. Ja mitä vielä?
Tärkeitä asioita:
Ruokailu. Mitä pitää syödä ja mitä pystyy syömään. Muistutuksia: paljon vettä, ei karkkia. Ei lisää kiloja, please.
Liikunta. Muistaa liikkua ja tsempata itseään liikkeelle, edes vähän. Onneksi kevät tekee tuloaan ja aurinko ja lämmin ja kukat ja vihreys ja ja ja….mökki!
Ulkonäkö. Uskaltaako edes peiliin katsoa? Nyt jo näyttää oudolta kun pitkät hiukset leikattu pois. Entä sitten kun peilistä katsoo kaljupää ilman kulmakarvoja ja ripsiä? Ufoko meille on muuttanut? Pipot. Peruukki. Kulmakynä. Huulipuna. Mahamakkarat piiloon. Turhamaista, mutta miten saisi pidettyä naiseuden tunteen?
Sivuvaikutukset. Jos ja kun niitä tulee. Siskojen neuvot käyttöön ja toivotaan parasta ja periksi ei anneta. Vinkkilista varmasti kasvaa tässä matkan varrella.
Ystävät ja läheiset. Nuo rakkaat elämässäni, jotka kulkevat rinnallani ja tuovat iloa elämääni. Erityisesti rakas siskoni, tuo turvani. Häneen palaan vielä erikseen myöhemmin.
Huumori. Nyt ei naurata. Meinaa olla vähän totista. Tarttee siis keksiä jotain mukavaa, että ei ihan liian totiseksi elämä mene. Palataan myöhemmin asiaan.
Tänään nämä asiat ovat olleet mielessäni. Katsotaan mitä seuraavaksi. Nenä kohti aurinkoa:)
Totiseksi vetää selviytymissuunnitelmasi, mutta tuo vaatetus -niin todellakin luin hermostuneena moneen kertaan ja mietin, mitä ihmettä oikein tarkoitat, kunnes tajuntaani meni veetutus.
Pitää ajatella, että pelkällä positiivisuudella ei aina lähestytä auringonnousuakaan.
Ihaninta on, että vaikka menetät upean tukkakruunusi kuningatar, se kasvaa entistä ehompana sinulle takaisin.
T. Leena