Lainaa.com

Hoitajasta hoidettavaksi

Minä nainen 50v uusien asioiden äärellä. Tässä minä olen tutustumassa blogien maailmaan ja mielenkiinnolla odotan mitä tämä tuo tullessaan. Miksi nyt juuri  tässä kirjoittelemassa ja miksi juuri blogia? Aina olen mielelläni kirjoitellut, enimmäkseen itselleni ja pöytälaatikkoon. Mutta nyt olen aivan uuden asian äärellä, nimittäin sairauden, rintasyöpään sairastuneena.  Huomaan, että kaipaan jakamista ja ihmisten hyviä kokemuksia omasta selviytymisestään. Minä, joka olen jo pienestä lähtien ollut hoivaaja ja huolehtija joudunkin nyt itse olemaan hoidettavana. Uusi rooli minulle. Tietoa janoavana  olen lukenut ihmisten erilaisia kokemuksia selviytymisestä. Kirjoituksia löytyy monista eri tietolähteistä ja sivustoista. On kirjoitettu kirjoja omista kokemuksista. Minua kovasti kiinnostaa miten eritavoin ihmiset ovat löytäneet helpotusta vaikeaan tilanteeseen ja miten he ovat selviytyneet eteenpäin. Itse odottelen kohta alkavaa sytostaattihoitoa ja pohdin pelonsekaisin ajatuksin, että mitähän sivuvaikutuksia minulle tulee? Voi olla, että ei tule mitään, mutta mitä jos ja mikä auttaisi niin fyysisesti kuin henkisestikin?

Minusta sanotaan, että olen aina iloinen ja positiivinen ja pyrin sitä jatkossakin olemaan, kaikesta huolimatta. Minun täytyy itseni vuoksi. Uskon, että hyvät asiat kantavat eteenpäin kaikin tavoin. Elämää tulee elää tässä ja nyt ja yrittää löytää siitä iloisia hetkiä vaikeinakin hetkinä. Tiedän, että tulen tarvitsemaan muiden tukea. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Yksin ei selviä.

Minusta olisi valtavan hienoa lukea ihmisten erilaisia kokemuksia siitä, mitkä asiat ovat heitä auttaneet vaikeina hetkinä eteenpäin? Onko se jokin ajatus? Näkymä? Sanat? Makuelämys? Mikä vaan mikä on auttanut, kun masentaa ja tekee kipeää ja kun usko meinaa mennä, mutta ei sitten kuitenkaan?

Itse huomaan, että mielialat vaihtelevat kovasti ja niin varmaan kuuluukin. Mikä minusta tuntuu tällä hetkellä hyvältä niin ne ovat ystävällisten ihmisten kohtaamiset; läheiset, ystävät ja tuntemattomat.

Tällaisia ajatuksia tänään. Mielelläni luen kommenttejanne. Aurinkoisia ajatuksia.

 

Kommentoi



Kommentit

  1. 21.47 14.03.2016

    Hei Marianne! Luulen tietäväinen mitä käyt läpi. Itse sairastuin rintasyöpään 07/2013 ja tuntui että maailmani romahti. Kuolemanpelko oli todella ahdistavaa ja ensimmäiset kuukaudet diagnoosin saamisen jälkeen meni aivan sumussa. Mulla oli syöpäkasvain päässyt niin isoksi ja levinnyt kainalon imusolmukkeisiin, joten mua ei voitu leikata heti vaan lähdettiin sytostaateilla liikkeelle että kasvain pienenisi ja se voitaisiin turvallisesti leikata. Sain ensin 6 sytostaattia ja sitten leikkaus ja leikkauksen jälkeen vielä 2 sytoa ja sädetykset päälle 25 krt. Diagnoosin saamisen jälkeen alku oli vaikeinta kun ei oikein tiennyt mistään mitään, mutta pikku hiljaa alkoi asiat helpottamaan kun sai enemmän tietoa. Elämä ei ole enää entisenlaisensa diagnoosin jälkeen, koska se pelko on aina jossain tuolla, mutta sille ei saa antaa valtaa. Positiivinen mieli ja kun tekee niitä asioita joista tykkää niillä pääsee pitkälle. Mulla siis poistettiin koko vasen rinta ja kainalo tyhjennettiin, mutta rinnan menetys ei ollut mitään hiusten lähtöön verrattuna (hiuksethan ovat naisen kruunu) mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Paljon on selviytymistarinoita ja suosittelen ettet käy netistä lukemassa mitään kauhutarinoita. Rintasyöpä.fi-sivusto on hyvä sieltä saa kattavaa tietoa sairaudesta. Mulla nyt tulossa huhtikuussa vuosi kontrolli joka on toinen diagnoosin jälkeen ja se on aina yhtä pelottavaa. Ota yhteyttä jos haluat ja toivon sulle voimia taistoon ja paljon halauksia sekä positiivisia ajatuksia ❤️ Et ole ”sisko” yksin

  2. 20.56 15.03.2016

    Tsemppiä taisteluun! Onneksi sinulla on vierelläsi mitä ihanin sisko ❤ Hoitajan roolista hoidettavaksi voi olla vaikeaa siirtyä.

Muista kirjautuminen
Unohtuiko salasana?
Luo oma blogi  Seuraava blogi